Fagernäsin kartanon historiaa

Kansallismaisemassa keskellä kaupunkia

Fagernäsin kartanon portissa on symboliikkaa: kaksipäinen kotka viittaa tsaarinvallan aikaan ja nimi Fagernäs – kaunis niemi – Ruotsinvallan aikaan. Aivan kartanon historianalussa kotkalla olisi totisesti ollut syytä valppaasti tähyillä itään ja länteen. Kuopion tienoiden kiinteä asutus nimittäin oli 1540-luvulla virallisen Pähkinäsaaren rauhan rajan väärällä puolella.

Kirjallisten lähteiden kautta ei Pohjois-Savossa pääse Niuvanniemen ensimmäisiä asuttjia kauemmaksi historiaan, Tilan ensimmäinen veroasiakirjoihin viety haltija oli Suni Niutanen. Tavinsalmen hallintopitäjään kuuluneessa Savilahden seutukylässä ei ollut kuin kahdeksan muuta taloa. Kallaveden rannat olivat pitkään levottomia. Rajantakaiset polttivat Kuopion ensimmäisen ja vielä toisenkin kirkon huolimatta siitä, että virallinen raja siirtyi Pisalle asti.

Kirkon ja kruunun symbioosi muutti kaskitalonpoika Niutasen ja hänen seuraajansa Juntti Heikkisen Niuvanniemen hengellisen ja maallisen rälssin Fagernäsiksi. Kuopion ensimmäisen kirkkoherran Aeschillius Kauhasen jälkeläiset nousivat kukin vuorollaan kirkkoherroiksi, nimismiehiksi, sotilaiksi ja kruununvoudeiksi. Suurimpaan loistoonsa Fagernäsin nosti Pietari Brahen viimeisen läänitysvoudin Juhana Iivarinpoika Argillanderin poika, Kuopion kirkkoherra Henrik Argillander, joka oli myös aikakautensa merkittävimpiä teollisuusmiehiä, Juankosken ruukinpatruuna, Suovun sahan perustaja ja lisäksi valtiopäivämies.

Fagernäsiin kuului useita saaria ja sen omistukset olivat mantereellakin laajat, yli 300 hehtaaria. Julkulan pappilan ja Kuopion pappilan maiden väliset alueet ulottuivat rannasta nykyiselle Länsi-Puijolle ja Rypysuolle ja sieltä Pölkkypuroa pitkin Julkulan venesatamaan.

Tila siirtyi avioliittojen kautta maanmittari Gustaf Mauritz Melartinin perikunnalle. Melartinin isoäiti oli Henrik Argillanderin tytär, miehensä sukua Tawaststjerna.

Valtio pakkolunasti tilan ja rakennutti sen erinomaisten viljelymaiden keskelle Niuvanniemen psykiatrisen sairaalan vuosina 1881 ja 1884. Omavaraistalouden aikakaudella sairaala tarvitsi paljon maata ja talousrakennuksia ja potilaat luontoa ja sen kauneutta.

Lainaus Sunnuntaisuomalainen 20.6.2008, Kaija Vuorio